Neljä asiaa, jotka tuhoavat keskustelun

Osa keskusteluista kaatuu siihen, mikä oli pelissä. Useimmat kaatuvat neljään siirtoon, jotka on helppo tehdä, vaikea huomata itsessään ja jotka ovat eri kielissä ja kulttuureissa hämmästyttävän samanlaisia.

Halveksunta on niistä pahin

John Gottman, jonka paritutkimuksesta luettelo on peräisin, pitää halveksuntaa syövyttävimpänä: ei vihaa vaan väheksyntää — silmien pyöräyttämistä, toisen sanojen pilkallista matkimista, sävyä «ja tämän kanssa minun on tultava toimeen».

Halveksunta on erotettavissa erimielisyydestä, ja juuri se on hyödyllinen osa. Voi kiistellä kovaa tunnin ilman sitä. Heti kun se ilmestyy, kiista ei enää koske asiaa: se jota katsotaan alaspäin, käyttää voimansa asemaansa eikä aiheeseen.

Kritiikki suurentaa maalitaulua

Toinen ratsastaja on tuttu palautteesta: valitus teosta muuttuu väitteeksi ihmisestä. «Unohdit taas» muuttuu muotoon «sinua ei koskaan kiinnosta».

Suurennus tuntuu voimakkaammalta ja toimii huonommin. Valituksella on korjaus — tehdä se. Luonnetta koskevalla tuomiolla ei ole, ja toisen ainoa jäljellä oleva siirto on kumota tuomio; sitä hän tekee ongelman ratkaisemisen sijaan.

Puolustautuminen torjuu ennen kuin kuulee

Kolmas on refleksivastaus: olosuhteiden selittäminen, vastasyytös, «tein niin vain siksi, että sinä…». Se on lähes aina vilpitön ja pidentää keskustelua lähes aina.

Sen hinta on täsmällinen: se poistaa pienen myönnytyksen mahdollisuuden. Useimmat ristiriidat kutistuvat jyrkästi sillä hetkellä, kun toinen sanoo «kyllä, tuo osa on minun» — ja puolustautuminen on olemassa nimenomaan estääkseen tuon lauseen.

Mykkä muuri lopettaa keskustelun lopettamatta sitä

Neljäs on vetäytyminen: vaieta, vastata yhdellä sanalla, jäädä huoneeseen ja poistua keskustelusta. Toinen lukee sen yleensä halveksunnaksi, vaikka useammin kyse on ylikuormituksesta.

Se ei parane pakottamalla itseään jatkamaan, vaan sanomalla se ääneen: «olen rajoillani, anna kaksikymmentä minuuttia, niin palaan tähän». Nimeäminen muuttaa muurin tauoksi, ja näiden kahden ero on koko suhde.

Mitä luettelolla tekee

Älä käytä sitä toisten tulostauluna. Sen arvo on diagnostinen, ja ulospäin osoitettuna se ei ole juuri minkään arvoinen: «tuo oli halveksuntaa», kesken riidan sanottuna, on itse halveksuntaa.

Käytä sitä itseesi ja menneessä aikamuodossa. Huonosti menneen keskustelun jälkeen kysy, minkä neljästä sinä toit. Useimmiten se on joka kerta sama — ja tieto siitä, mikä on sinun, on suurin osa työstä.