Kiroilu: mitä se oikeasti tekee ja missä se maksaa

Rumasti sanominen ei ole yksi asia. Peukalon lyöminen ja kiroaminen, sanan sanominen ystävälle pöydän yli ja sen heittäminen ihmiselle ovat kolme eri tekoa, joilla sattuu olemaan yhteinen sanasto.

Se käsitellään toisin kuin muut sanat

Tabusanat eivät käyttäydy kuten muu sanasto: ne ovat vahvemmin sidoksissa tunteeseen, muistuvat paremmin ja voivat säilyä ihmisillä, jotka ovat aivovamman jälkeen menettäneet paljon muuta puhetta. Tämä on todellinen löydös, ei kansanuskoa kiroilun «alkukantaisuudesta».

Tästä seuraa, että nuo sanat kantavat latausta, jota et itse pannut niihin. Sinä valitset lauseen; lataus tulee sanan mukana ja osuu kuulijaan täydellä voimalla, tarkoititpa sitä tai et.

Mitä se tekee, kun kohdetta ei ole

Richard Stephensin kokeissa ne, jotka kiroilivat pitäessään kättä jäävedessä, kestivät huomattavasti pidempään kuin neutraalia sanaa toistaneet. Vaikutus oli aito ja kohtuullinen, ja tottuneilla kiroilijoilla se heikkeni: tuttu sana kantaa vähemmän latausta.

Läheisten kesken kiroilu merkitsee usein läheisyyttä: se sanoo «en esitä sinulle». Tämä on aito yhteisöllinen tehtävä, ja sen kieltäminen tekee kaikista neuvoista hyödyttömiä.

Mitä se tekee, kun kohde on

Ihmiseen suunnattuna sama sana lakkaa olemasta tehoste ja muuttuu arvioksi hänestä. Se kuullaan halveksuntana, ja halveksunta on ainoa siirto, joka luotettavasti lopettaa keskustelun sen sijaan että jatkaisi sitä.

Tämä on käyttökelpoinen raja, ja sitä on paljon helpompi pitää kuin täyskieltoa: raju sana tilanteesta on yksi asia, raju sana ihmisestä toinen. Ensimmäinen selviää riidasta; toinen on riita.

Hinta ei ole moraalinen vaan käytännöllinen

Kiroilu kaventaa paikkoja, joissa voit olla oma itsesi. Perheessä, lasten kuullen, sairaalassa, uuden asiakkaan luona sana ei niinkään järkytä kuin maksaa: se siirtää koko keskustelun kysymykseen siitä, miten puhut, ja pois siitä, minkä vuoksi tulit.

Ja tapa kiristää itseään. Koska tuttuus kuluttaa latausta, sama helpotus vaatii ajan mittaan vahvempia sanoja — niin päädytään puhetapaan, jota kukaan ei olisi tietoisesti valinnut.

Jos haluat kiroilla vähemmän

Älä yritä olla sanomatta mitään. Paineessa oleva tapa tarvitsee korvaajan, ei aukkoa: valitse yksi naurettava sana ja käytä sitä viikon ajan joka kerta, tahallasi. Typerältä tunteminen on tässä mekanismi, ei sivuvaikutus.

Ja käytä jäljelle jäävä kiroilu siellä, missä se toimii. Todella pahoja hetkiä varten säästettynä vahva sana merkitsee vielä jotakin. Joka lauseeseen levitettynä se lakkaa auttamasta kipuun ja lakkaa merkitsemästä läheisyyttä — siitä tulee vain sinun puhetapasi.