Jutustelu: mihin keskustelun hyödytöntä osaa tarvitaan

«Miten matka sujui?» ei kanna kenellekään tarpeellista tietoa. Se kantaa muuta: kokeen siitä, puhummeko toisillemme, ja tarjouksen puhua. Siinä on koko juju, eikä se ole pieni.

Puhe, joka on olemassa avatakseen kanavan

Antropologi Bronisław Malinowski kuvasi puhetta, jossa sanat merkitsevät paljon vähemmän kuin itse puhumisen tosiasia: tervehdyksiä, huomioita säästä, kysymyksiä joiden vastauksia kukaan ei muista. Hän kutsui sitä faattiseksi yhteydeksi, ja sitä on jokaisessa sen jälkeen tutkitussa kielessä.

Tiedonsiirroksi arvioituna se on epäonnistuminen. Sinä mitä se on — kosketuksen tarjous ja tarkistus että tarjous otetaan vastaan — se on hyvin säästeliäs. Sää on valittu juuri siksi, että se on vaaraton, yhteinen ja yhdentekevä.

Miksi sitä inhoavat inhoavat yleensä jotain muuta

Useimmat jutustelua sietämättömiksi itsensä ilmoittavat eivät oikeasti siedä siihen juuttumista. Valitus ei koske kahta ensimmäistä minuuttia vaan kahdettakymmenettä, jolloin mikään ei ole liikkunut ja molemmat esittävät yhä ystävällisyyttä.

Se on suunnistuksen eikä moraalin kysymys. Jutustelu on käytävä. Se toimii, jos sen läpi kävelee; se on sietämätön, jos siihen jää seisomaan.

Miten käytävästä pääsee ulos

Siirto on vastata kysymykseen ja lisätä yksi tarkka koukku — jotain riittävän erityistä, jotta siitä voi kysyä. «Hyvin, vaikka olen korjannut pyörää koko viikonlopun» maksaa yhden sivulauseen ja ojentaa toiselle oven.

Ja ota vastaan ne ovet, joita sinulle ojennetaan. Useimmat keskustelut jäävät pinnallisiksi siksi, että molemmat palauttivat turvallisia vastauksia ja kumpikin odotti toisen ottavan riskin ensin.

Kaksi kysymystä, jotka voittavat «mitä teet työksesi»

«Mitä olet viime aikoina puuhannut?» toimii paremmin kuin ammattikysymys: se ei lajittele ihmisiä aseman mukaan ja hyväksyy minkä tahansa vastauksen — hankkeen, matkan, huonon viikon.

Toinen on yksinkertaisesti kysyä siitä, mikä on edessänne: mistä hän tuntee isännät, mikä toi hänet tähän kaupunkiin, kelpaako ruoka. Nykyhetkeen liittyviin kysymyksiin on helpompi vastata kuin elämäkerrallisiin, eivätkä ne kompastu ihmiseen, jonka elämä on juuri nyt monimutkainen.

Kun sanottavaa ei todella ole

Hiljaisuus kahden jo yhteyden saaneen ihmisen välillä ei ole epäonnistuminen. Faattinen työ on tehty; saa lopettaa. Uuvuttavaa ei ole jutustelu vaan velvollisuus täyttää jokainen aukko.

Ja sen lopettaminen on oma taitonsa. «Menen hakemaan juotavaa — kiva nähdä» on lämpimämpi kuin haihtua kesken lauseen, ja se jättää kanavan auki seuraavaa kertaa varten, mistä alun perin oli kyse.