Miksi kuulemme enemmän kuin sanottiin: Gricen neljä maksiimia

Suosituskirje, jossa lukee vain «hänellä on erinomainen käsiala ja hän oli aina täsmällinen», ei sisällä yhtään pahaa sanaa. Ja jokainen sen lukija ymmärtää sen pahaksi. Tässä raossa asuu suurin osa väärinymmärryksistä.

Oletus jokaisen keskustelun alla

Filosofi Paul Grice huomasi, että puhe toimii, koska molemmat osapuolet olettavat yhteistyötä: että toinen antaa juuri sen, mitä vaihto tarvitsee, silloin kun se sitä tarvitsee. Tästä hän johti neljä odotusta — määrästä, totuudesta, osuvuudesta ja selkeydestä.

Nämä eivät ole käytöstapoja. Ne ovat syy siihen, että lyhyt vastaus kantaa pitkän viestin: jos sanot vähemmän kuin tilanne vaatii, kuulija ei päättele, ettei sinulla ollut sanottavaa. Hän päättelee, että sinulla oli syy.

Neljä, yksi lause kullekin

Määrä: sano sen verran kuin tarvitaan, ei enempää. Laatu: älä sano sitä mitä pidät epätotena tai mille sinulla ei ole perustetta. Suhde: pysy asiassa. Tapa: puhu selvästi — ilman sumua, kaksitulkintaisuutta ja tarpeetonta pituutta.

Useimmiten noudatamme niitä huomaamattamme. Niiden todellinen voima näkyy, kun joku rikkoo yhtä tahallaan ja avoimesti, ja kuulija päättelee miksi.

Vihjaus elää juuri rikkomisesta

«Miten esitys meni?» — «Kalvot oli kauniisti tehty.» Mitään epätotta ei sanottu ja määrää puuttuu näkyvästi — joten kuulija tekee sen päätelmän, jota puhuja kieltäytyi lausumasta. Se on vihjaus, ja Gricen selitys näyttää tarkalleen, mihin se nojaa.

Ironia ja vähättely toimivat samoin. «Ihana sää» kaatosateessa rikkoo laatua niin selvästi, ettei kukaan erehdy; kuulija etsii merkityksen, joka sopii.

Missä tämä hajoaa arjessa

Kaksi ihmistä voi olla eri mieltä siitä, kuinka paljon yksityiskohtia tilanne vaatii. Toinen antaa pääasian ja katsoo vastanneensa; toinen kuulee tahallista pimittämistä ja kysyy uudestaan — ja nyt ensimmäinen tuntee olevansa kuulusteltavana. Kukaan ei valehdellut ja molemmat ärsyyntyivät.

Se hajoaa myös kanavien välissä. Yhden sanan vastaus viestissä on lyhyt, koska kirjoittaminen vie aikaa, mutta se luetaan lyhyeksi-koska-merkitseväksi. Sama sana kasvokkain, olankohautuksen kanssa, ei tulisi luetuksi noin lainkaan.

Kaksi tapaa käyttää tätä hyvin

Kun on tärkeää tulla ymmärretyksi täsmälleen, sano mitta ääneen: «lyhyt vastaus: kyllä. Pidempi versio on se, että…» Se kertoo kuulijalle, ettei lyhyydessäsi ole kaksoispohjaa etsittäväksi.

Ja kun huomaat lukevasi rivien välistä, tarkista lukemasi ihmiseltä sen sijaan että toimisit sen mukaan: «sanoit että kalvot olivat hyvät — onko sisältö ongelma?» Useimmat vihjeet saa takaisin yhdellä kysymyksellä, ja useimmat kaunat on rakennettu niistä, joita ei koskaan kysytty.